Suo siellä, vetelä täällä

Mulle tupsahti postiluukusta aika TYKSiin gynen polille, joten olettaisin käynnin koskevan endometrioosia. Mulla kyllä piti olla kontrolliaika vasta ensivuoden puolella, mutta ehkä joku on lukenut mun ajatuksia voimistuneiden kipujen kanssa kamppailusta. Aihe on yleensä sama: "Miten menee? Pärjäätkö kipujen kanssa vai leikataanko?".

Paitsi ettei tässä asiassa mikään ole ihan noin yksinkertaista. Olisikin, leikattaisi heti. 

Viime leikkauksessa (3,5 vuotta sitten) ei tehty muuta kuin poisteltiin vähän endometrioosia ja silti vointi romahti siitä seuraavaksi puoleksi vuodeksi (!) oletettavasti kroonisen infektion ja/tai CFS:n takia. Tai sitten se oli sattumaa, tiedä häntä, mutta ei tee mieli ottaa riskiä, että niin käy taas. Varsikin kun endometrioosi näyttää olevan uusiutuvaa sorttia. Ja varsinkin kun kukaan ei voi etukäteen tietää mitkä kaikki mun kivuista menee endometrioosin piikkiin ja mitkä ei. Osa on toki selkeitä alavatsalle paikallistuvia ikävän tuttuja kipuja, mutta lanneselän ja jalkojen hermokiputyyppiset perkeleet voivat johtua endometrioosista aivan yhtä hyvin, kuin jostain muustakin.

Ja sitten jos kuitenkin leikattaisi, kannattaisi poistaa kohtu ja munasarjat endometrioosin uusiutumisriskin minimoimiseksi. Paitsi että se voi uusiutua silti. Ja jos vointi voi romahtaa jo pelkästä pesäkkeiden poistelusta, niin siihen nähden mun kroppaan kuuluvien härpäkkeiden poisto on iso leikkaus. Ja mitä enemmän leikellään, sitä enemmän on riski muodostua kiinnikkeitä jotka itsessään voivat aiheuttaa kipuja.

Pahimmillaan siis kiputilanne ei oleellisesti muutu, mutta vointi voi romahtaa lähelle sänkypotilasta pitkäksi aikaa. Joten kysymys kuuluu, että minkälaisilla kivuilla sellainen riski kannattaa ottaa?