Mikä pahan tappaisi?

Edellisen postauksen kommenteissa joku ihana oli huolissaan siitä, että vieläkö täällä sinnitellään, vai joko kivut ovat vieneet mennessään. Täällä sitä edelleen notkutaan. Kiputilanne on vaihteleva: On hyviä päiviä, ja on huonoja päiviä. Ja siten on tosi huonoja päiviä. Viikko sitten kävin lääkärissä, labrassa ja röntgenissä, sekä jäin sairaslomalle. Nyt odottelen tässä, että kelasta tulee taas ilmoitus, jossa minut on ihmeparannettu, enkä tarvitse sairaslomaa. Pessimisti ei pety.

Sain aikaiseksi fyssarin ja tk-lääkärin suosituksesta soittaa endometrioosipoliklinikalle. Sain soittoajan ensi viikolle, jolloin lääkäri päättää onko minut tarve ottaa näytille ja tutkittavaksi. Kivut ovat siis jonkin verran alavatsalla pahentuneet, ja on mahdollista että lisääntyneet selkäkivutkin ovat endometrioosin aiheuttamia.

Mä en vaan oikeastaan tiedä mitä odotan soitosta tai edes käynnistä hyötyväni, sillä vaihtoehdot ovat aika vähissä. Ensimmäinen vaihtoehto on pärjätä nykyisellään, tai mennä leikkaukseen. En edes ole ihan varma, miksi kammoan ajatusta leikkauksesta niin kovasti. Toki lääkärikin oli sitä mieltä, että muiden sairauksien takia olisi hyvä välttää leikkaamista niin pitkään kuin mahdollista, koska mm. toipuminen on mun tapauksessa kamalan hidasta. Tai oli ainakin aikana ennen antibioottia, kun kroppa oli tosi kovilla jo muutenkin infektion takia.

Toinen, vähän järjenvastainenkin, ajatus kummittelee, että jos leikataan eikä löydykään mitään selittävää. Mitä jos endometrioosi ei olekaan uusinut ja selitä kipuja. En tietenkään toivo endometrioosin uusiutuneen, mutta niitäkin tarinoita on tullut kohdattua, jossa endoa ei sitten tosiella kerralla ole löytynytkään, ja hoito tyssäsi sitten aikalailla siihen. Tarkoitan siis hoitosuhdetta erikoissairaanhoidon puolelle ja sitä myötä on lähtenyt kipulääkitys. Ehkä eniten sen takia, että tk-lääkäreillä ei aina riitä uskallus määrätä vahvempia kipulääkkeitä ilman erikoissairaanhoidon "tukea" asialle. Ei oletettua vaivaa -> ei tarvetta kipulääkkeille. Ja sitten pitäisi jaksaa taas taistella, että joku ottaisi kivut tosissaan ja ehkä jopa selvittäisi syytä niille. Koska eihän se kipu siihen lopu, vaikkei uusiutunutta endometrioosia löytyisikään.

Kuitenkin viime viikolla päätin, kun alavatsakivut, ja niistä säteilleet rakko-, nivus- ja reisikivut pakottivat ottamaan Oxynormia peräti kolmena päivänä peräkkäin, että pakko nyt vaan olla yhteydessä endometrioosipolille. Jospa siellä kuitenkin lääkäri osaisi paremmin päättää mitä mulle kannattaa - tai ei kannata - tehdä.