Eilen matkustin sitten linja-autolla Helsinkiin infektiolääkärin vastaanotolle. Linja-autolla siksi, että viimeksi hukattiin Helsingin syövereihin kokonainen parkkihalli. Ei siis pelkästään autoa, vaan se koko mokoma maanalainen maailman, jonne se auto jätettiin. Tällä kerralla ei ollut eksymisongelmaa, mutta en ollut tullut ajatelleeksi bussin heiluvan, tärisevän ja rynkyttävän melkoisen paljon enemmän kuin henkilöauton, kun en ole bussilla moneen moneen vuoteen matkustanut. Kertaakaan siis sinä aikana, kun endometrioosi on ollut pahimmillaan.
Se oli sitten aika tuskaiset kuusi tuntia linja-autoilua. Mennessä endometrioosi jo muistutteli olemassaolostaan, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna mitä oli vielä tulossa. Kotimatkalla mä ajattelin kertakaikkiaan kuolevani siihen endometrioosikipuun. Kolme tuntia sitä helvetin rynkytystä on pitkä aika. Niinkuin joku olis joka ikisessä pienessäkin töyssyssä raastanut (hyvin terävällä) raastinraudalla kohdun seinämiä, ja siinä pienemmässäkin auton hurinassa tuntui kuin joku puukottaisi alavatsaa. Bussimatkan jälkeen oli vielä puoli tuntia autoilua kotiin. Onneksi yksin, sillä mä huusin ja karjuin pätkittäin kestääkseni sen olotilan. Kotipihassa pääsi sitten jo itku - kivusta ja siitä helpotuksesta, että nyt se matka oli ohitse ja mä selvisin kotiin asti.
Onneksi eilisestä reissusta oli hyötyäkin, ettei ihan turhan takia tarvinnut kärsiä. Infektiolääkäri oli ilahtunut kun kuuli miten paljon antibiootti on auttanut mm. koordinaatiopulmiin, tasapainoon, väsymykseen ja kipuihin. Varsinkin nivelkipuihin ja aamuisin rangan kipuihin. Niitä aamuja tuli jo kutsuttua tuttavallisesti "reuma-aamuiksi", vaikkei mitään reumaa olekaan.
Antibioottia olisi nyt tarkoitus popsia niin kauan, kuin vointi edelleen ottaa edistysalskelia. Kun noin kuukauden verran on pysytty samassa kohtaa kehityskaarta, on syytä pitää taukoa. Jonkinlainen arvio oli, että söisin Doximyciniä nyt toukokuun alkupäiviin asti. Sen jälkeen tulisi 3-4kk tauko kahdesta syystä:
1) Doximycini altistaa aurinkoihottumalle
2) Teho säilyy pitkässä juoksussa parempana kun pitää mahdollisuuksien mukaan taukoja
Alkusyksystä antibiooin voi sitten aloittaa uudelleen, jos vointi on ottanut kesän aikana takapakkia. Tuli vähän semmoinen olo, että on sitten ilmeisesti aika tavallista tämän tyyppisissä kroonistuneissa infektioissa mennä takapakkia ilman antibioottia, kun lääkäri sitä kirjoitti jo isot satsit syksyllekin.
Tuntuu hurjalta syödä tästä nyt ensinalkuun 9 kuukautta antibioottia yhtäsoittoa, mutta lääkäri sanoi sen olevan hyvinkin perusteltua kun se on auttanut vointia niin valtavasti. Ja niinhän se on. On sitä tässä tullut ihmeteltyä, että on edetty tilanteesta kauppareissu kävelykepillä tilanteeseen harrastetaan agilityä. Ei vielä ihan täysipainoista agilityä, mutta agilityä kuitenkin. :)
