Mulle tupsahti postiluukusta aika TYKSiin gynen polille, joten olettaisin käynnin koskevan endometrioosia. Mulla kyllä piti olla kontrolliaika vasta ensivuoden puolella, mutta ehkä joku on lukenut mun ajatuksia voimistuneiden kipujen kanssa kamppailusta. Aihe on yleensä sama: "Miten menee? Pärjäätkö kipujen kanssa vai leikataanko?".
Paitsi ettei tässä asiassa mikään ole ihan noin yksinkertaista. Olisikin, leikattaisi heti.
Viime leikkauksessa (3,5 vuotta sitten) ei tehty muuta kuin poisteltiin vähän endometrioosia ja silti vointi romahti siitä seuraavaksi puoleksi vuodeksi (!) oletettavasti kroonisen infektion ja/tai CFS:n takia. Tai sitten se oli sattumaa, tiedä häntä, mutta ei tee mieli ottaa riskiä, että niin käy taas. Varsikin kun endometrioosi näyttää olevan uusiutuvaa sorttia. Ja varsinkin kun kukaan ei voi etukäteen tietää mitkä kaikki mun kivuista menee endometrioosin piikkiin ja mitkä ei. Osa on toki selkeitä alavatsalle paikallistuvia ikävän tuttuja kipuja, mutta lanneselän ja jalkojen hermokiputyyppiset perkeleet voivat johtua endometrioosista aivan yhtä hyvin, kuin jostain muustakin.
Ja sitten jos kuitenkin leikattaisi, kannattaisi poistaa kohtu ja munasarjat endometrioosin uusiutumisriskin minimoimiseksi. Paitsi että se voi uusiutua silti. Ja jos vointi voi romahtaa jo pelkästä pesäkkeiden poistelusta, niin siihen nähden mun kroppaan kuuluvien härpäkkeiden poisto on iso leikkaus. Ja mitä enemmän leikellään, sitä enemmän on riski muodostua kiinnikkeitä jotka itsessään voivat aiheuttaa kipuja.
Pahimmillaan siis kiputilanne ei oleellisesti muutu, mutta vointi voi romahtaa lähelle sänkypotilasta pitkäksi aikaa. Joten kysymys kuuluu, että minkälaisilla kivuilla sellainen riski kannattaa ottaa?
Aina kun kuvittelen olevani jotenkin tasapainossa itseni ja tilanteeni kanssa, joku asia pääsee kuin varkain sitä horjuttamaan. Pahoitin tänä aamuna mieleni TV-mainoksesta, jossa mainostettiin opiskelutarvikkeita opiskelunsa aloittaville. Ja kuin ilkkuen ne helvetilliset kesän helteet vaihtuivat raikkaaseen syksyiseen tuulahdukseen, joka oikein hieroo sitä tosiasiaa naamaani, että toiset ne saavat aloittaa taas syksyn kynnyksellä jotain uutta ja jännittävää, ja opiskella tiensä kohti unelma-ammattiaan. Ja minä se jään taas kerran lehdelle soittelemaan. Rasittavaa itsesääliä - tiedän.
Pelkkä mainos tuskin olisi edes kiinnittänyt huomiotani, ellei olisi eilen yhteen työtarjoukseenkin pitänyt sanoa, että valitettavasti 5 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa on aivan liikaa mun jaksamiselle ja terveydentilalle. Ja jos tuollaiseen työmäärään kykenisin, olisin jo ajat sitten hankkinut ihan itse jonkun itseäni aidosti kiinnostavan työpaikan. Taas tuli se olo, että pitää jotenkin perustella sitä omaa tilannettaan. Ihan kuin mulla ei olisi oikeutta "laiskotella kotona" jos en jatkuvasti jollekin taholle selittele olemistani, tekemisiäni ja ennenkaikkea tekemättä jättämisiä. Todennäköisesti tämäkin tunne on ihan vaan mun oman pään sisäinen kuvitelma. Ja vaikkei olisi, niin mulle on toisaalta ihan sama mitä varsinkin joku tuntematon ajattelee mun elämästä. Mutta niin kauan kuin KELA hylkää mun sairauslomat, pitää tekemättömyyttään selitellä vähintäänkin työvoimatoimistoon.
Päätin, etten aio tällä kertaa kuitenkaan tuntea syyllisyyttä koiraharrastuksistani - kokolailla ainoasta mielekkäästä sisällöstä, mitä mun elämään mahtuu. Kyllä, aina välillä meinaan syyllistyä tuntemaan syyllisyyttä, vaikkei siihen ole mitään aihetta. Saattaa toki näyttää facebookissa ihan terveen ja jaksavan ihmisen elämältä, jos pari kertaa viikossa on oltu jäljestämässä ja kerran viikossa tokotreeneissä, mutta harva kuitenkaan tietää miltä mun kalenteri aidosti näyttää. Jos tiistai-iltana on merkintä tunnin kestävistä tokotreeneistä, ei voi päivällä olla muuta ohjelmaa. Jos koko viikkoon mahtuu kolme merkintää jotakin koiraharrastusaktiviteetista, siellä pitää olla myös kokonaan tyhjiä päiviä, tai maataan taas ihan koomassa muutama päivä kun rasitusmäärät ja kivut on paukkuneet punaiselle jo puolessa välissä viikkoa. Tähän verraten on aivan mahdoton ajatus työskennellä viitenä päivänä viikossa useampi tunti kerrallaan.
