"Hirveet kipulääkkeet sulla menee..."

Otsikon mukaisen lausahduksen kuulen säännöllisin väliajoin. Ja kyllä, mä olen niin tympääntynyt lääkkeiden syömiseen. Ihan kiltisti napsin kilpirauhaslääkkeet, endometrioosilääkkeet ja muut, mutta nuo kipulääkkeet. Sitten kun vielä mikään tulehduskipulääke ei sovi, niin mihinkään auttamattoman panadolin jälkeen on hypättävä heti Tramaliin ja jos se ei riitä niin Oxynormiin. Kokemus on opettanut, että kun ottaa kipulääkkeen heti kun kipu vasta orastavana alkaa, niin teho on paras mahdollinen ja kipu ylipäätään paremmin hallinnassa. No sehän tarkoittaa käytännössä normipäivinä pitkävaikutteista tramalia kahdesti päivässä. Joskus harvinaisen hyvinä päivinä vain yhtä kertaa ja huonoina... No, sitten vedetään koko arsenaalia maksimiannoksilla.

Aina tasaisin väliajoin, kun krooninen kipu on edes jotenkuten hallinnassa, sitä ajattelee, että no enhän minä nyt niin kipeä ole, että tällaisia vahvoja lääkkeitä viitsisi popsia kuin karkkia. Siinä saatttaa yksi päivä (toki se paras mahdollinen päivä) vierähtää ilman kipulääkettä. "I told you so! Melko kivasti meni, vähän enemmän oli kipuja, mutta kyllä sen kestää kun vähän hammasta puree!".

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Ja puoliso. Ja koirat. Mä tasan tiedän mitä seuraavana päivänä tapahtuu, ja silti mä tasaisin välein tympäännyn lääkkeiden rouskuttamiseen ja pidän näitä ihme välipäiviä. Kun jos kuitenkin asiat oliskin tällä kertaa toisin...

No ei ole. Seuraava päivä on järkyttävä. Sattuu, sattuu ihan helvetisti ja sattuu niin että järki lähtee. Siinä vaaditaan sitten koko lääkevaraston antimia, että se hulluntavalla niskan päälle päässyt kipu saadaan enää mitenkään kuriin. Siinä sitten mies saa passata kun ei meinaa sohvalta päästä ylös. Siinä jää sitten koiratkin miehen huollettavaksi. (Vaikka ei sillä, jää ne joskus huonoina päivinä (tai kausina) muutenkin.).

Joskus käy toki niinkin, että vaikka kiltisti on kipulääkkeensä syönyt, niin kipu vaan pääsee valloilleen. Joskus sitä on edeltänyt se, että on tehnyt jotakin mistä kroppa on rasittunut. Joskus ei.

Pääosin edes kipulääkkeillä ei saa itseään täysin kivuttomaksi, mutta kipu vaimenee huomattavasti. Täysin levossa voi ollakin kivuton, mutta kun alkaa mitään tekemään niin helposti nivelkivut ilmoittavat olemassaolostaan. Toisaalta esimerkiksi borrelioosi on niin kokonaisvaltaisesti oirehtiva sairaus, että vaikka kipu olisi hallinnassa se ei kerro vielä mitään toimintakyvystä. Usein seurana on silti uupumus, lihasheikkous, muistiongelmat, puutuminen sekä näkö- ja koordinaatiopulmat.