Tältä siis tänään on tuntunut. Antibiootin lopettamisesta on aika tasan 3 viikkoa. Koettuna on jonkunsortin suolistotulehdus ja nivelkipujen raju voimistuminen. Tänään on ehdottomasti hankalin päivä, mitä tähän 3 viikkoon on mahtunut. Tekee mieli huutaa ja riehua (paitsi ettei pysty). Tämä on epäreilua. Heräsin viime yönä klo 3, enkä saanut enää nukuttua kun sormien kaikki nivelet ja ranteet huusivat hoosiannaa. Uitin niitä kylmän veden alla helpotuksen toivossa. Kädet olivat tönköt, selkärankaa on särkenyt aika mojovasti ja koko kroppa on ihan tiltissä.
Mulla on tuolla purkillinen antibioottia, ja reseptillä vielä vaikka kuinka monta lisää lähinnä loppukesää/syksyä varten. Mutta mä ymmärrän miksi siitä olis hyvä pystyä nyt pitämään taukoa - niin pitkään kuin suinkin - vaikka vointi sitten on mitä on. Ja sillä mä jaksan aina vielä yhden päivän kun mä tiedän, että mulla on se mahdollisuus, että sitten kun en enää kestä, niin sitten mä vaan aloitan antibiootin uudelleen. Tauko myös ylläpitää antibiootin tehoa. Ainakin jos se tauko on riittävän pitkä. Jos siis syön sitä kokoajan, voi olla että sen teho ajan saatossa heikkenee. Ja mitä sen jälkeen? Niinpä.
Mutta mitäs sitten jos mä päästän vointini nyt parin-kolmen kuukauden aikana tosi huonoksi ja antibiootti ei sitten enää syystä tai toisesta tehoakaan uudelleen kunnolla? Missä menee se raja minne asti mun on järkevää kituuttaa ja rääkätä itseäni? Toisaalta suo siellä ja vetelä täällä: Pitkässä käytössä voi myös teho loppua ja se on sitten aika lailla siinä joka tapauksessa.
Ja ettei mene liian ankeaksi, niin pakollinen fingerpori:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti