"Miten sun sairasloma voidaan hylätä kun oot tuossa kunnossa?! Pakkohan siitä valituksen päätöksestä on voida vielä valittaa! Miten KELA voi tehdä noin? Eihän ne voi tehdä noin! Pakkohan sen KELAn lääkärin kanssa on voida puhua asiasta jos niin vaatii?"
Niin, muttakun voi tehdä. Ja on tehnyt monille muillekin, joskin ei se siitä sen oikeudenmukaisempaa tee. Oikeastaan mä en edes osannut odottaa minkäänlaista muuta lopputulosta, kuin mikä se nyt on. Tää on niin nähty omalta kohdalta ja tuttavapiiristä.
Kipupolilta sitten taas todettiin, että kun on jo kaikki lääkkeet (siis mm. Norspan ja Noritren) kokeiltu, ja tää on toistaiseksi kokeilluista toimivin kombo, niin näillä mennään vaikkei se musta järin toimintakykyistä teekään. Vahvoja morfiinijohdannaisia ei ole kokeiltu, ja niitä ei edes kokeiltaisi, koska kyse ei ole syöpäkivusta. Joten "Take care now, bye bye then!". Mulla on siis vääränlaista kipua ilmeisesti. Tästäkin ihmiset olivat kovin yllättyneitä.
"Eihän noin voi tehdä! Eihän ne lääkkeet maailmasta Tramaliin lopu, pakkohan niiden on antaa muutakin jos on kerran kipeä! Miten ne muka voi vaan laittaa sieltä pihalle jos ne ei osaa auttaa? Mikä kipupoli sellainen on jossa ei osata hoitaa kipua?! Eihän ne voi tehdä noin!"
Niin. Pohjimmiltaan en tähänkään osannut odottaa minkään muunlaista lopputulosta. Pessimisti ei pety, vai miten se meni. Tavallaan ihan uteliaan innokkaasti kipupolille menin, mutta ihan kamalan liikoja en tohtinut sieltä(kään) odottaa.
Mä olen kai tarponut tässä suossa jo sen verran aikaa, että mulla ei ole kovin kummoisia odotuksia oikein mistään. Monesti ihmiset yllättyvät siitäkin, että lääkärit eivät osaa auttaa mua, tai löydä mulle sellaista kaiken kattavaa diagnoosia. Mä olen ennemminkin yllättynyt jos kohtaan lääkärin, joka tosissaan edes yrittää moista.
Pitäisi tuoda tämä epäoikeudenmukaisuus julki, nousta barrikadeille ja tehdä lehtijuttuja. Mutta niitähän on jo lehdet - niin paperiset kuin nettiversiotkin - vähän väliä pullollaan. On tullut jopa telkkariohjelmaa miten borrelioosipotilaat maailmalla eivät saa sairauteensa apua, tai edes kunnollista diagnoosia. Ja silti tilanne on tämä sama. Tasaisin välein putkahtelee julkisuuteen myös juttuja siitä miten KELAn lääkäri oli taas parantanut potilaan. Tietenkin ihan vaan potilasta näkemättä päättänyt potilaan olevan terve, riippumatta potilaan tavanneen erikoislääkärien lausunnoista. Mä en sillä tavalla ole todellakaan mikään poikkeus tässä maassa. Sitä asiaa ei ehkä vain ajattele, jos ei ole tullut olleeksi asian kanssa läheisesti tekemisissä.
Joskus mua yllättää miten vähän mua enää jaksaa koko asia hetkauttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti