Voisiko se olla vitamiini?

Se on kovin helppo jäädä kiinni johonkin ajatukseen, kun sellaisen kerran mieleensä päästää. Niinkuin vaikka tuota pään magneettikuvaa ja tuloksia odotellessa olin lähes varma, että "No niin, se MS-tauti se nyt sitten on kun lääkäritkin sitä epäilevät!". Sitten on toki niitäkin ihmisiä jotka eivät vielä tuloksien jälkeenkään päästä irti siitä päähänpinttymästä, mutta mä olen nyt ainakin toistaiseksi hylännyt sen diagnoosin. Vaikka asioita tässä penkoessa on tosiasia sekin, että joskus muutokset näkyvät viiveellä oireiden alkamisesta (siis muissakin sairauksissa kuin MS-taudissa) ja joka asiassa testit eivät vaan ole aukottoman luotettavia syystä tai toisesta.

Mä olen nyt kuitenkin päästänyt mieleeni seuraavan asian. Sain nimittäin tulokset niistä 17 putkellisesta verta. Pääosin kaikki oli ok, mutta mun huomion kiinnitti B12-vitamiini ja folaatti. Lääkärin kanssa en tuloksista ole vielä päässyt puhumaan ja viitteissä nuo ovat, mutta... Elukkapuolella näiden asioiden kanssa tekemisissä olleena mulle on jäänyt sellainen käsitys, että noiden arvojen olisi suotavaa olla mielummin viitteen yläpäässä. Mulla varsinkin folaatti laahaa siellä just ja just viitteen alarajalla, eikä se B12 ole mun mielestä kovin kummoinen sekään.

En voi olla ajattelematta, että voisiko kaikkien näiden vuosien kärsimyksen jälkeen syy olla jossakin pirun vitamiineissa!?! Toisaalta olen innoissani jos olisi kyse niin yksinkertaisesta asiasta - sehän olisi mahtavan hyvä uutinen. Jos lääkäri vain suostuisi määräämään edes kokeellisesti kunnon pistoshoidot B12-vitamiinia ja reseptillä saatavaa vahvaa folaattia (itsehoitotuotteet kun ei aina riitä korjaamaan puutoksia, saati jos B12 ei syystä tai toisesta rs-kanavan kautta imeydy kunnolla), niin miten mahtavaa olisi jos tämä kaikki olisi hoidettavissa yksinkertaisella ja niinkin halvalla konstilla! Huonot uutiset sen sijaan ovat, että jos puutos on kestänyt riittävän kauan, niin kaikki neurologiset oireet eivät välttämättä enää kojaannu.

Nyt ei kuitenkaan auta taas muuta kuin malttaa mielensä ja odottaa sitä hermoratatutkimusta ja lääkärin soittoaikaa. Sillävälin kevät etenee ja mulla olis mieletön hinku vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä kunnon lenkille! Sen sijaan viimeaikoina lihasoireet ovat pahentuneet ja jalat ovat entistä jäykemmät vaikka olen yrittänyt liikkua sen mitä pystyn ulkoilun, vesijuoksun ja pihan kuopsuttelun merkessä.

Joskus tuntuu, etten mä enää edes muista millaista on viettää normaalia elämää. Tehdä mitä haluaa, sen sijaan että tekee mitä pystyy. Jos pystyy. Taas meni viikonloppu kivuissa sängynpohjalla maatessa, tai vaihtoehtoisesti kipua lääkkeillä turruttaessa. Siinä sitten kyllä turtuu samalla pää ja se toimintakykykin, eikä alkava viikko valitettavasti näytä näin maanantaiaamuna yhtään sen valoisammalta.