Juuri kun luulin, ettei mikään enää yllätä

Tänä aamuna heräsin alaselän ja nilkkojen kipuun, mojovasta päänsärystä ja koko yläkropan lihasjännityksestä puhumattakaan. Kävely oli vaikeaa. En edes tiedä, miksi nilkat ovat nyt lähes kävelykelvottomat. Mutta tiedättekö mikä sattuu enemmän, kuin fyysinen kipu? Se, ettei pysty tekemään asioita joita haluaa. Se oman kehonsa vankina olemisen tunne. Kun ihminen on ollut ennen hyvin aktiivinen, ja nyt aktiivisuustaso on luokkaa ameeba. Jos ennen on onnistunut raskaan fyysisen työn lisäksi (joka on tehty äärimmäisen tunnollisesti, liiankin) ratsastaminen, koirien ulkoilutus ja niiden kanssa treenaaminen, ja vielä on jäänyt virtaa sosiaaliseen elämään, niin en tiedä voiko sitä kukaan kuvitella, miltä tämä ameeban aktiivisuustaso ja rajoittuneisuus tuntuu.

Eilen mulla oli vaikeuksia pentukurssilla. Piti muutama metri kirmata pentuaan karkuun, jotta saadaan vauhdikkaita luoksetuloja. Vauhdikkaita luoksetuloja saatiin kyllä, mutta se kirmailu tuntui puukoniskuilta nilkoissa. Hienoa, en pysty siis hölkkäämään alle kymmentä metriä. Tänään on hurjat suunnitelmat osallistua Huldan kanssa match show'hun, mutta kävely tuottaa ongelmia. Ensimmäinen satkun Tramali ei tehnyt vointiin mitään muutosta. Sunnuntain päivystysreissulta sain kivun hoitoon Oxynormia Tramalin kaveriksi, mutta se vaatii sitten jo mieheltä viitseliäisyyttä lähteä koiratapahtumaan kuskiksi.

Jos lääkkeillä onnistuu vapautumaan oman kroppansa vankilasta, niin sitten on jumissa kotona, kun auton rattiin ei enää ole asiaa. Ei kuulosta pahalta vai? Pidemmällä tähtäimellä ei kummoinenkaan ratkaisu, sillä samalla saa sitten kuitenkin heittää hyvästit opiskelujen jatkumiselle, saati suurta vastuuta vaativalle tulevalle ammatille. Kumpaankaan ei pääse kulkemaan ja jälkimmäiseen ei voisi edes mennä ottamaan vastuuta eläinten hengissä säilymisestä opiaattipäissään.

Lääkäri-tutkimus-ihmettelyrintamalta kuitenkin on monenlaista kerrottavaa:

~ Ensinnäkin ne borrelioosi + liitännäisinfektioiden hoitoon olleet yrttitipat (jos nyt mietit, että mitähelv... hörhöilyä, niin täällä: http://vonotusherself.blogspot.fi/2016/03/tarina-siita-miten-kaikki-alkoi.html löytyy pieni osio siitä, miten tähän olin alunperin päätynyt) lopetetaan, koska niistä ei ole 6 kk aikana ollut mitään apua. Ei kuulemma silti poissulje borrelioosia, pitkälle edenneenä se vaan on melkolailla mahdoton hoidettava...

~ Toiseksi, löysin kaverin kaverin suosituksen perusteella aivan ihanan (yleis)lääkärin, joka otti mun kivut tosissaan ja selvästi oli halukas keksimään ratkaisun mun tilanteeseen. Joskin juuri kun luulin ettei mua enää mikään voi yllättää, niin lause "Ehkä se koko rangan magneetti olisi nyt paikallaan, kun mitäs jos sulla on endometrioosia selkärangassa ja se aiheuttaa kivut.". Hämmentävää tietämystä yleislääkäriltä, valisti mua vielä että endometrioosihan voi levitä minne vain, jopa aivoihin. Sen kyllä tiesin, muttei silti ole tullut pieneen mieleenkään, että se oliskin mun rangassa...!

Laittoi mut niiltä sijoiltaan huomiselle kolleegalleen fysiatrille, joka vielä tutkii mun selän ja saadaan sitten kerrasta semmoinen lähete, jossa osataan kuvista tutkia kaikki mahdollinen ja tarpeellinen. Tuolla lannerangan ja rintarangan liitoskohdassa on tällä hetkellä painaessa aristava kohta. Saattaahan siellä rangassa olla mitä tahansa muutakin vikaa, tai olla olematta vikaa ollenkaan. Aluksi tuo endometrioosi rangassa tuntui kaukaa haetulta, mutta kun sitä miettii, niin miksikäs ei.
* Eihän nuo hormoonit auttaneet vatsakalvon ja rakon endometrioosiinkaan, ennenkuin ne saatiin leikkauksessa poistettua.
* Autolla ajo pahentaa oireita, ihan niinkuin tärinäkipu aiheutti vatsakivut ennen leikkausta. Jos se on edelleen tärinäkipua, mutta vaikuttaa selän kautta jalkoihin?
* Muut oireet poistuivat pesäkkeiden pois leikkaamisella, mutta jalka/alaselkäkivut jäivät.
* Tavanomaiset endometrioosikivut ovat taas muutenkin alkaneet palailla kipuineen ja rakko-oireineen.

~ Muitakin mahdollisia aiheuttajia toki on. Selitti pitkät pätkät hermostosta ja kivun aistimisesta ja niissäkin voi olla vikaa. Pääkopassa sijaitseva kivun aistimiskeskus on kuulemma niinkuin pyörällä ajo: Kun sen kerran oppii, niin sen muistaa aina. Mulla on esim. juurikin tuo endometrioosi aiheuttanut niin kovia kipuja, että ne ovat tietyllä tavalla saattaneet kroonistua, vaikka varsinainen aiheuttaja oliskin jo saatu poistettua. Kuitenkin ennenkuin tähän voidaan päätyä, on suljettava kaikki muu ensin pois.

~ Tohtorille myöskin täydet pointsit siitä, että heti alkuun totesi, että kipu on aina todellista. Luulis senkin olevan itsestäänselvyys, vaan eipä se aina kaikille lääkäreille tunnu olevan... Ei vähätellyt mun oireita, vaikka ne ovat miten epämääräisiä ja ihan ennustamattomasti esiintyviä. Käytiin läpi kaikki mahdollinen aurinkoyliherkkyydestä, matalista kortisoleista, fibromyalgiasta aina keskushermoston herkistymiseen ja kivun kroonistumiseen. Ja tietty se endometrioosi. Valtavan laaja tietämys tuntui tohtorilla olevan. Suurin osa sitten kuitenkin tuli poissuljettua jo tehdyillä tutkimuksilla ("Ai niin on multa sekin tutkittu jo") tai ihan vaan sillä, että oireet ei täsmää.

Lääkäreillä on joskus omituinen tapa poimia vain ne oireet, jotka sopii niiden päättämään diagnoosiin, mutta tämän lääkärin eduiksi lasken ehdottomasti myös sen, ettei valkannut mun pitkästä listasta itseään miellyttäviä oireita vaan huomioi ne ihan kaikki. Edellinen fysiatrikin varmaan oli tosi kokenut, mutta sen jälkeen kun se löysi tuon yläkropassa sijaitsevan TOS:n, niin ei se sitten enää kiinnittänyt huomiota mun jalkakipuihin, joka on yksittäisenä oireena se kaikista haittaavin. Oikeasti, tämmöistä tapahtuu paljon!

Tämä ei liity oikein mihinkään mitenkään,
paitsi että se on hauska ja kuvassa on kaikki mitä tarvitsen:
Tosielämän Dr. House ja riittävästi kipulääkettä.
Ja sitä huumoria, mieluiten mustaa sellaista, että jaksaa!