Lusikkateoria

Oletteko aiemmin kuulleet lusikkateoriasta?

Alkuperäinen teksti löytyy englanniksi täältä: http://www.butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/
Ja suomeksi mm. täältä: http://www.reumaliitto.fi/tulenuori/blogi/?x359704=374150

Lyhyesti kerrottuna lusikkateoria siis kertoo siitä, miten kroonisesti sairaalla ihmisellä on käytettävissää vain rajallinen määrä energiaa päivän toimista selviytymiseen. Lusikat kuvaavat konkreettisesti energian määrää ja terveellä ihmisellä on käytännössä rajaton määrä lusikoita käytettävänään. Tottakai kaikkia joskus väsyttää, mutta harvan terveen ihmisen pitää ajatella erityisesti pukeutumista tai aamupalan laittamista, tai montako "lusikkaa" ne kuluttavat.

Lusikkateorian esimerkissä jokaiselle päivälle on käytettävissa 12 lusikkaa. Jos päivä on huono, lusikoita on vähemmän. Hyvänä päivänä niitä voi olla pari enemmän. Jo sängystä nouseminen kuluttaa yhden lusikan. Pukeutuminen kuluttaa toisen lusikan. Suihkussa käyminen kolmannen ja aamupalan laittaminen ja syöminen neljännen. Lusikoita on jäljellä enää 8 (jos siis on keskivertopäivä, eikä erityisen huono jolloin lusikoita on vähemmän), eikä ole vielä edes poistuttu kotoa.

Miten sinä käyttäisit loput lusikat?

Esimerkki elävästä elämästä

Mulle lusikkateoria on arkipäivää. Pitää valkata, mitä voi tehdä ja mitä voi jättää tekemättä kun lusikat loppuvat. Lusikoita voi jonkin verran lainata seuraavalta päivältä, mutta voitte kuvitella millainen se seuraava päivä on vain esimerkiksi kuudella lusikalla.

Arkielämän esimerkit ovat mulle mieluisia ja saa yleensä muutkin ymmärtämään mistä on kyse. Eilen oli kohtalaisen hyvä normipäivä, joten käytän sitä esimerkkinä.

Aamu ja aamupäivä

Aamulla heräsin ja tarvitsin taas sen parituntisen heräämiseen, kahvin juomiseen ja itseni liikkelle saamiseen. Sen jälkeen täytin tiskikoneen (semmoisen pikkuruisen pöytämallin) ja laitoin pesukoneen pyörimään. Mikro näytti kammottavalta, joten siivosin sen.

Yleensä pukeudun vasta kun on pakko (yleensä iltapäivällä), ja joinakin päivinä hiippailen aamutakissa koko päivän. Nyt oli kuitenkin pukeuduttava, sillä koirilla oli siinämäärin virtaa, että päätin viedä ne lenkille. Oli ihana ilma ja sain poikkeuksellisesti kävellä ilman kipuja. Edellisen illan vahvat kipulääkkeet olivat vaimentaneet hermokivut vähän pidemmäksi aikaa. Aurinko paistoi ja koirat juoksentelivat vapaana. Lenkki oli niille lyhyt, koska en jaksanut reilua puolta tuntia pidempään. Onneksi koirat saavat juosta aidatulla pihalla irti keskenään niin paljon kuin haluavat, mutta toki lenkille pääsy tuo virikkeitä ja uutta haisteltavaa.

Kello ei ollut vielä ihan kahtatoistakaan, mutta mä olin järjettömän väsynyt. Koirat olivat ennen lenkkiä riekkuneet sen parituntisen pihassa, joten ne olivat onneksi tyytyväisiä lyhyeenkin lenkkiin. Nukahdin sohvalle ja heräsin kahden tunnin kuluttua orastavaan jalkakipuun.

Iltapäivä

Olisi vesijuoksupäivä, joten oli pakko laittaa jotakin ruokaa ennen uimahalliin lähtemistä. Eilistä broileria oli onneksi valmiina, joten ei tarvinnut kuin keittää riisimakaronit. Oman kylän uimahalliin on tosi lyhyt matka, ja siellä ollaan yleensä käyty, mutta nyt oltiin päätetty mennä naapurin kanssa viereisen kaupungin uimahalliin, koska siellä olisi kylmävesiallas.

Vesijuoksin hyvin rauhalliseen tahtiin 20 minuuttia, sillä aamupäivän kävely vaati edelleen veronsa. Sen jälkeen pulahdin pari kertaa kylmävesialtaaseen. +6 asteista! Hyrrrr! Vielä kaupan kautta ja kotiin.

Pyykit odottivat edelleen pesukoneessa, mutta olin liian uupunut laittaakseni niitä kuivumaan. Niimpä kellahdin sohvalle tuijottamaan televisiota, mutta olin tyytyväinen että kylmävesiallas oli helpottanut jalkakipua.

Ilta

Alkupäivä oli ollut niin aktiivinen, että lusikat olivat illaksi jo loppuneet. En jaksanut tehdä muuta kuin iltapalan, ja sekin oli kaikessa yksinkertaisuudessaan muroja ja kauramaitoa. Lopulta luovutin ja kömmin yhdeksältä nukkumaan.

Pyykit olivat edelleen koneessa.

Kipu kuluttaa lusikoita

Liekö lainasin eilen lusikoita tältä päivältä, sillä tuntuu kuin niitä olisi ollut käytössä tänään vain noin viisi. Toisaalta jalan hermokipu on ollut kyllä melko lamaannuttavaa. Aamulla kipu oli vielä siedettävää, joten otin koirat ja kameran ja menin läheiselle pellolle kuvaamaan (sen parin tunnin jälkeen joka liikkeelle lähtö vaatii). Ajattelin, että pieni kävely saisi veren kiertämään ja kivun helpottamaan.

Väärin kuitenkin luultu. Takaisin kotiin tullessa oli kuitenkin vielä pakko hakea puita liiteristä ja sytyttää takka, sillä sisälämpötila oli epämukavan kylmä. Takkatulen lämmössä sitten taas simahdin päiväunille - väsytti aivan tolkuttomasti.

Puolitoista tuntia myöhemmin heräsin raastavaan hermokipuun. Kumma yhtälö sekin, että monesti ensin tulee järkky väsymys, ja perästä seuraa hirveä kipu. Siitä sitten taas seuraa väsymys, sillä kipu väsyttää uskomattoman paljon. Varsinkin kova kipu. Tramalistakaan ei tuntunut oikein olevan apua.

Kaupassakin olisi käytävä, mutta sitten en jaksaisi enää tehdä ruokaa, sillä kuten sanoin, "lusikat" olivat tänään todella vähissä. Niimpä jouduin soittamaan miehelleni, että kävisi kaupassa, sillä en kivun kanssa pystynyt lähtemään auton rattiin - sikäli kun olisin enää jaksanutkaan.

Hädässä ystävä tunnetaan

Loppupäivä on kulunut taas sohvanpohjaa kuluttaen, ja oma kykenemättömyys yhtään mihinkään ahdistaa. Tämä korostuu varsinkin näinä ihanan aurinkoisina päivinä, kun niin paljon mielummin olisin pihalla, ulkoilisin koirien kanssa ja kävisin tapaamassa ystäviäni. Ei se mukavaa sadepäivänäkään ole, mutta räntäsateella ei harmita ihan niin paljoa kääriytyä peiton sisuksiin.

Onneksi mulla on äärimmäisen ymmärtäväisiä ystäviä. Mun piti alustavien puheiden mukaan mennä tänään piipahtamaan ystävän luona, mutta se piti sitten tietenkin perua oman voinnin takia. Ilman ihmeempää mielipahaa asiasta ystävä sitten tulikin meille kylään mun ahdistavaa päivää piristämään. Tosiystävissä parasta onkin se, että voit kokolailla itse jatkaa sitä sohvalla pötköttelyä, tuumata että ota itse itsellesi kahvia ja turista siinä sitten samalla niitä näitä.